Äiti ja lapset lukevat kuvakirjaa puutarhassa

Heini-äiti kuvasi perheen arkea joka ikinen päivä – kohokohdista syntyi kuvakirja

Kirjoittaja ifolor,

Lahtelainen Heini Savolainen kuvasi nelihenkisen perheen arkea joka päivä vuoden ajan. ”Kuviksi tallentui aivan ihania muistoja hetkistä ja tapahtumista, joita ei muuten tule kuvattua.”

Kahden pienen lapsen äiti Heini Savolainen hypistelee sormissaan ifolorin juuri painosta tullutta kuvakirjaa. Siihen on koottu nelihenkisen perheen vuoden kohokohdat – yksi jokaiselta viikolta.

Heini ikuisti vuoden ajan perheensä arjen puuhia, ilmeistä ja sattumuksia – joka ikinen päivä. Projekti alkoi vuodenvaihteessa 2017, kun hän nappasi ensimmäisen kuvan ajomatkalta sukulaisten luota pohjoisesta etelään. Päivittäistä tallennusta kesti aina seuraavan vuoden alkuun asti.

”Mieheni kuvasi perheemme elämää toissa vuonna, ja seuraavana vuonna minä haastoin itseni mukaan samanlaiseen projektiin. Kuvista jäi aivan ihania muistoja arkisistakin hetkistä ja tapahtumista, joita ei muuten tule kuvattua.”

”Lapset rakastavat vanhojen kuvien katselua”

Projektin aikana Heini tallensi perheen arkea juuri sellaisena kuin se on: pienet tuokiot yhteisistä aterioista, pyykin ripustamiset sekä mehujen ja hillojen säilöntäpuuhat. Ikimuistoisimmat hetket perheenäiti halusi koota kuvakirjaksi, jotta kuvat säilyvät tallessa myös muualla kuin tietokoneella.

”Joukossa on esimerkiksi kuva, jossa vihreään kerrastoon pukeutunut mieheni pesee jääkaappia. Nämä ovat hetkiä, joita myöhemmin muistelee, mutta joista ei yleensä ole olemassa kuvia.”

Yhdeksi mieleenpainuvimmista kuvista Heini poimii selfien kesäkuulta 2017. Perheenäiti ikuisti itsensä kuvaan, jossa hän kantaa betoninpaloja kellarista ulkoilmaan.

”Remontti on ollut jokapäiväinen osa meidän arkeamme yli vuoden ajan. Yleensä mieheni Olli hoitaa remonttipuolen, sillä minä en ole ehtinyt opetella kaikkien koneiden käyttöä. Mutta kantamisessa minä olen hyvä, ja otin nuo hetket omana aikana ja hyötyliikuntana – kuulokkeissa soi poppi. Aika monta tonnia betonia tuli kannettua kellarista ylös, ja sillä aikaa Olli hoiti lapsia.”

Heinistä oli mukava kuvata arkea myös sen takia, että projektin aikaan perheen kuopustyttö oli alle vuoden ikäinen ja isoveli parivuotias. Äitinä hän toivoo, että ifolorin kuvakirjasta on tulevaisuudessa iloa myös tyttärelle ja pojalle, kun he muistelevat lapsuuttaan.

”Jo nyt lapset katsovat kuvia innoissaan – että tuollaisia asioita olemme tehneet. Lapset rakastavat vanhojen kuvien katselua.”

Äiti ja lapset ottavat selfietä kasvihuoneessa

”Kolmas lapsi – ja uusi kuvausprojekti”

Heini jakoi kuviaan vuoden aikana säntillisesti myös sosiaaliseen mediaan, Facebook-ystäviensä iloksi. ”Ihana seurata teidän elämää” oli yleisin palaute, jota Heini sai kuvistaan.

”Yllätyin, kuinka moni olisi halunnut vielä jatkaakin projektimme seuraamista. Ihmisille tuli kuvista hyvä mieli. Noihin samoihin aikoihin muutimme Helsingistä Lahteen, joten sukulaiset ja ystävät näkivät samalla myös uutta elämäämme.”

Heinille oman elämän tallentaminen on luonnollista, sillä hän on aina pitänyt päiväkirjaa. Tulevaisuudessa hän aikoo uusia myös vuoden mittaisen kuvausprojektinsa. Silloin perheessä on jo viides jäsen, sillä kolmas lapsi on tuloillaan.

”Opiskelen kätilöksi, joten kirjoittamiselle ei juuri nyt ole aikaa. Sen sijaan kuvallista päiväkirjaa on helppo pitää, se ei vaadi suuria ponnistuksia, vaan vain muutaman minuutin päivässä. Silti se antaa paljon.”

Mitään erityisiä laatuvaatimuksia ei Heini ottamilleen kuville asettanut.

”Kuvien ei tarvinnut olla mitenkään hienoja – riitti että ne olivat aitoja.”

Lue lisää