• Aku Kankaanpää on tehnyt 7 kuvakirjaa luontokuvistaan

    Vuoden kuvakirja 2016

    Komeita kuvia luonnon ehdoilla

    Viime syksynä Aku Kankaanpää kohtasi uroshirven avosuolla. Hirvi huomasi hänet, muttei lähtenyt karkuun. Kankaanpää tiesi, että syksyllä kiima-aikaan hirvi voi olla vihainen. Se vaikutti ärtyneeltä ja piti kovaa ääntä. Mitähän tässä tapahtuu, Kankaanpää ajatteli ja painoi kameran laukaisinta.

    – Sellaista tilannetta on hankalaa tai mahdotonta etukäteen järjestää, muistelee Kankaanpää, 30, vuoden takaista kohtaamista.

    – Esimerkiksi kaupallisilta kuvauskojuilta on usein vaikeaa saada kuvaan mitään sellaista, mitä ei olisi jo nähty. Tuollaiset yllätykset ovat luontokuvaamisessa parasta.

    Uroshirvi pysyi onneksi rauhallisena ja komeat kuvat siitä päätyivät kirjaan, jolla Kankaanpää voitti Ifolorin Vuoden kuvakirjakisan. Eikä ihme: kuvat ovat mykistävän kauniita. Kankaanpää kokoaa parhaat luontokuvansa kansien väliin joka vuosi. Tämänvuotinen luontokuvakirja on seitsemäs. Kuvakirjakisan hän on voittanut jo kahdesti aiemminkin.

    Kuvakirjan aukeama: hirvi

    –Kuvakirjat ovat minulle päiväkirjoja omasta vuodestani ja kuvausharrastuksestani.

    Oikeanlaisen valon jäljillä

    Oikeanlaisen valon jäljillä

    Kankaanpää opetteli kuvaamisen isänsä jalanjäljissä. Luonto on aina ollut lähellä sydäntä ja luontokuvauksesta on tullut elämäntapa: saa viettää aikaa luonnossa, nähdä ja kokea jatkuvasti uutta. Kuntokin kohoaa, kun kävelee pitkiä matkoja painavien kantamusten kanssa.

    Vetelissä Keski-Pohjanmaalla asuva Kankaanpää kuvaa yleensä kotiseudullaan. Kovin kauas ei raaski lähteä, sillä kotona odottavat vaimo ja kolmivuotias tytär. Sitä paitsi kun jonkin alueen tuntee hyvin, siitä saa irti enemmän.

    – Tämän kirjan kuvat on otettu pääasiassa 100 kilometrin säteellä kotoani. Käyn kuvaamassa viikoittain. Pari kertaa vuodessa teen pidemmän kuvausreissun esimerkiksi Lappiin.

    Kankaanpää kuvaa ammattitason kalustolla, mutta se ei yksin riitä.

    – Luontokuvissa mikään ei lopulta ole kiinni kalustosta vaan kuvaajasta.

    Hyvien kuvien eteen on nähtävä vaivaa. Jokaiselta kuvausreissulta ei saa hakemaansa. Joskus kaikki puitteet ovat kohdallaan, eikä silti onnistu. Epäonnistuminen ja niistä oppiminen kuuluvat asiaan. Tämän vuoden luontokuvakirja on vaatinut lyhyitä yöunia, kastuneita vaatteita ja turhaa odottelua. On oltava hereillä ja liikkeellä silloin, kun valo on oikea. Esimerkiksi aikaisina kesäaamuina.

    – Moni ihmettelee, miten saan sellaisen valon kuviini. Suurin osa ihmisistä nukkuu parhaan valon aikaan.

    Omaksi iloksi

    Kankaanpää kiittelee Ifolorin kuvakirjaohjelman helppoa käyttöliittymää. Viime vuosina hän on valinnut neliön muotoisen Premium-kuvakirjan, sillä siihen saa sekä pysty- että vaakakuvia niin, että kokonaisuus on tasapainossa.

    Kirja kuluvan vuoden luontokuvista on jo hyvää vauhtia valmistumassa. Kankaanpää on tehnyt kuvakirjoja myös tyttärestään ja jonkin verran myös julisteita ja canvas-tauluja.

    – En ota kuvia tai tee kirjoja kilpailuja varten, vaan omaksi ja läheisteni iloksi. Minulla ei ole kuvaamisen suhteen suurempia tavoitteita enkä ole luopumassa päivätyöstäni. Painetun ja julkaistun kirjan tekeminen olisi kuitenkin joskus haaveissa.

    Aina kohteen ehdoilla

    Luontokuvaus opettaa kokeneellekin kävijälle jatkuvasti uutta luonnosta.

    – Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät luontoa paremmin. Tuntuu, että moni on vieraantunut ja pitää ihan omituisena ilmiöitä, jotka ovat luonnossa arkipäivää.

    Kirjan kannessa hiiripöllön poikanen tapittaa tiiviisti kameraan. Tätä ja muita poikasia Kankaanpää pääsi kuvaamaan muutamana päivänä, kun ne olivat lentäneet pesästä.

    Kuvakirjan aukeama: pöllö

    – Pöllö ei häiriinny ihmisestä, joten pystyin kuvaamaan poikasia ihan vierestä. Kun lajin tuntee, sitä uskaltaa lähestyä.

    Luontokuvaus harrastuksena on lisääntynyt kameroiden hintojen laskiessa. Kankaanpään mielestä se on positiivista, jos se edistää ihmisten ymmärrystä luonnosta. Hän kuitenkin painottaa, että luontokuvaamisen pitää aina tapahtua kohteen ehdoilla. Vaikka hiiripöllö ei häiriinny ihmisen läsnäolosta, arkoja lajeja ei saa mennä kuvaamaan liian läheltä.

    – Mikään kuva ei ole niin tärkeä, että sen takia pitäisi häiritä eläintä.

    Aku Kankaanpään kuvia voi ihailla osoitteessa http://akukankaanpaa.kuvat.fi/

    Selaa Vuoden 2016 voittajakirjaa:

    Tilaa nyt oma kuvakirjasi

    Lue lisää