Ville Juurikkala: ”Antoisinta valokuvaajan työssä on vuorovaikutuksellisuus”
Kansainvälistä mainetta niittänyt rock-valokuvaaja ja musiikkivideo-ohjaaja Ville Juurikkala on löytänyt omat taiteelliset vahvuutensa arjen pakottamana. Uransa varrella otetuista kuvistaan hän teki ifolor-kuvakirjan, jossa tarinan loivat kuvat itse.
Ville Juurikkalan ura valokuvaajana lähti äidin rohkaisusta.
”Äiti teki töitä elokuvaohjaajana. Kun Ville oli 12-vuotias, perhe vietti yhden kesän Englannissa ja videokameralla kuvattiin lomamuistoja talteen. Kun äiti oli katsonut materiaalia jälkikäteen, hän huomasi, että osa videopätkistä oli tosi hyvin kuvattuja. Kaikki olivat Villen ottamia. Kun äiti vihjasi elokuva-alasta, Ville innostui.”
Nuorena Ville soitti itsekin bändissä. Ensimmäiset toimeksiannot valokuvaajana hän sai lukioikäisenä, kun kavereiden bändit pyysivät ottamaan promokuvia. Tie Los Angelesiin kulki Villen omien sanojen mukaan sattumusten kautta.
”Minulla on kyky heittäytyä. Tartun hyviin ideoihin spontaanisti.”
Ville Juurikkalan portfoliokuvakirjassa kuvat luovat tarinan
Ville Juurikkalan ottamissa kuvissa vilisee rock-maailman kansainvälisiä supertähtiä: Steven Tyler, Michael Monroe, Andrea Bocelli, Linkin Parkin Jole Madden, Nightwish ja monia muita. Kotimaisista tähdistä hän on työskennellyt paljon muun muassa Lauri Tähkän ja Ville Valon kanssa.
Kuvakirjan tekemisessä Ville lähti valitsemalla kuvat.
”En juuri suunnitellut etukäteen. Kuvat alkoivat luoda tarinaa. Jälkikäteen huomasin, että tietyt artistit toistuvat kirjassa. Loin ehkä huomaamatta pientä draamankaaren tuntua ja tuli valittua ne kuvat, jotka istuvat draaman kaareen.”
Kuvakirjamalliksi Ville valitsi vaakamallisen Deluxe-kuvakirjan kiiltäväpintaisena.
”Digiin siirtyminen helpotti työskentelyä kuvaajana”
2000-luvun vaihteessa kun Ville aloitti ammattikuvaamisen, hän kuvasi filmikameralla. Pitkään hän kuvasikin filmille ja vaihtoi digiin vasta, kun ”kuvalabbikset” vähenivät.
Villen mukaan filmikuvaamisessa suunnittelu on tärkeämpää.
”Filmille kuvaaminen teki oman jännityksensä ja sattuman mahdollisuuden. Otettiin testipolaroideja. Joskus testikuvat ovat rennompia. Käytän tätä edelleen. Kuvausten lopussa saatan sanoa, että nyt riittää ja silti ottaa muutaman. Usein niistä löytyy ne parhaimmat otokset, kun ihmiset rentoutuu.”
Jälkikäteen mietittynä digiin siirtyminen helpotti työskentelyä kuvaajana.
”Tärkeää on löytää oma vahvuus kuvaajana”
Valokuvaajan työssä antoisinta on Villen mielestä ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutuksellisuus.
”Tykkään kuvata luontoa. Siinäkin on vuorovaikutuksellisuutta. Se on tärkeintä tässä työssä.”
Ville Juurikkalan kuvat on taidetta. Taiteellisen tekemisen muoto on löytynyt hänelle arjen haasteiden pakottamana. Elämä pienten lasten vanhempana ei sopinut isojen tuotantojen vaatimaan organisointiin. Kun on vähemmän tuotantokoneistoa ympärillä, se tekee myös artistit lähestyttävimmiksi ja fanit tykkäävät enemmän.
”Mun vahvuus on spontaanius ja improvisointi. Sen olen oivaltanut. Ja kun sen löytää, se auttaa tekemään parempaa työtä ja olemaan onnellinen.”
Kun on päässyt tekemään huikeita kuvausprojekteja maailmantähtien kanssa, herää kysymys, mistä hän valokuvaajana vielä unelmoi.
”Pitkään aikaan mulla ei ole ollut unelmia töiden suhteen. En kuitenkaan ajattele, että kaikki olisi jo saavutettu. Haluan tehdä uusia projekteja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on kivaa tehdä työtä. Tykkään tehdä kivoja, maanläheisiä projekteja, missä itse tekeminen on kivaa.”
Hyvää tekemisen meininkiä Ville on havainnut myös ifolorilla.
”Yhtä aikaa tehdään hyvää ja laadukasta tuotetta, mutta rennolla ja maanläheiselle otteella.”
