Näin rajaat kuvasi paremmiksi
Vahvoja kuvia taitavasti rajaamalla! Katso esimerkit niin lähi- ja maisemakuvauksesta kuin paremman tunnelman saamisesta kuvaan.
Miten tässä nyt näin kävi: kuva näyttää ihan vaisulta, vaikka maisema on upea! Onko tuttua? Kun näet jotain ihastuttavaa ja ryhdyt kohdetta ikuistamaan, mahtuuko kuvaan kaikki mitä haluat? Jääkö kuva sekavaksi tai tuntuuko, että kuvassa oikein mikään ei pääse pääosaan? Tässä sinulle valokuvaaja Jaakko Lukumaan parhaat niksit kuvien rajaamiseen.
1. Lähikuvaan luonnetta
"Yksi kesän lempipaikoistani on mökki, ja saunan lämmitän joka ilta. Tämän kuvan otin hakiessani saunaan puita. Täytin halkokorin ja tein samaan syssyyn vihdan. Jäin oikein ihastelemaan näkymää, ja huomasin, kuinka kivannäköinen halkokori olikaan. Otin kännykän ja räpsäytin siltä seisomalta kuvan sen kummempia miettimättä."
EI IHAN NAPPIIN:
"Räpsäisyni on sitä itseänsä: valokuva, jota ei ole yhtään ajateltu, vaan suorastaan vähän sekava. Vaikka halusin kuvata nimenomaan halkokoria ja vihtaa, ne eivät nouse lainkaan pääosaan. Halkokori hukkuu kaiken keskelle. Myös puun varjo on aika hallitseva. Syy huonoon lopputulokseen on se, että kuvasin koria ylhäältä käsin ja liian kaukaa."
PARANNELLAAN.
"Tätä kuvaa ottaessa laskeuduin reilusti alaspäin ja käänsin kännykän pystyyn. Zoomasin myös lähemmäs koria. Puun varjo ei enää näy häiritsevästi. Lisäksi otin halkokorin vähän kauemmaksi puupinosta, jotta zoomatessani saan korin ja vihdan näyttävämmin etualalle. Näin kuva on jo paljon parempi, mutta kori hukkuu yhä kuvaan. Taustalla on kaikenlaista roinaa: pressu, multasäkki ja alumiinitikkaat."
NÄIN ON HYVÄ.
"Vaihdoin kännykän järjestelmäkameraan. Siirsin pressun, multasäkin ja tikkaat pois kuvasta. Menin vielä vähän lähemmäs koria, istahdin maahan ja kuvasin polviltani. Käänsin myös vähän kameraa, jotta saan järven pilkahtamaan kuvassa. Innostuin lopputuloksesta: Nyt kesäjuhlat pystyyn – tässähän on jo valmis kutsukorttikuva! Kokeile perässä!"
Kutsuva kuva vaikkapa kaveriporukan saunailtaan, eikö?
2. Ryhtiä laajaan kuvaan
"Asuin monta vuotta Kaisaniemenlahden rannalla. Maisema on muuttunut, kun Töölönlahdelle on rakennettu uutta. Minusta Helsingin soutuklubin 1930-luvulla rakennettu paviljonki on todella sympaattisen näköinen rakennus. On upeaa, että se on säilynyt ja yhä käytössä."
EI IHAN NAPPIIN:
"Nappasin maisemasta kuvan ollessani kävelyllä vanhoilla kotikulmillani. Tämä näkymä avautui aikanaan olohuoneestani. Halusin tallentaa kuvaan paviljongin ja pätkän hiekkarantaa. Tässä kuvassa sain yhdistettyä omaa historiaani ja rakennuksen ympäristössään kauniin puiston laidalla. Takana pilkottaa Kansallismuseon torni.
Kuva on kuitenkin vähän lattea. Zoomasin paviljonkiin ja sommittelin sen keskelle kuvaa. Se sotii perinteistä kultaista leikkausta vastaan. Eikä hiekkarantaa näy.
Kuvasta puuttuu myös syvyys – horisonttikin on aikalailla keskellä kuvaa.
Kannattaa tarkkailla myös kuvan tunnelmaa – onko se sellainen, jonka haluan tuoda esiin. Kuvassa talo on vähän vinksallaan oikeasta alakulmasta. Se tuo paviljonkiin vähän surullisen leiman. Eli pieleen menee, ei vastaa ajatustani rakennuksesta.”
NÄIN ON HYVÄ:
Maisemakuvaukseen on hyvä tuoda kerroksellisuutta. Kuva on hyvä jakaa etualaan, keskikohtaan ja takaosaan, jossa on jokin selkeä kohde. Otin tämän kännykän laajakulmalla, enkä zoomannut lainkaan.
Nyt kuvassa on syvyysvaikutelmaa. Valitsin tällaisen rajauksen, sillä huomasin, kuinka kauniisti valo tulee puiden rungoille lehvästön läpi ja läikittää myös kauniisti maata. Samalla puut kehystävät rakennusta.
Sain myös hiekkarannan kuvaan. Huomaatteko, kuinka kivasti rantaviiva ja kivet kulkevat samansuuntaisesti? Lisää rytmiä kuvaan tuo se, että horisontti ei ole ihan keskellä. Tämä on itse asiassa aika klassinen kuva."
3. Tunnelmaa rajaamalla
"Kirjastoissa on ihan oma tunnelmansa. Kesällä monien huvia on piipahtaa kesäkuntansa kirjastossa. Minulla oli pieni luppohetki keskellä päivää ja piipahdin pitkästä aikaa Rikhardinkadun kirjastoon, jossa on upea vanha arkkitehtuuri ja oma rauhansa. Löysin mukavan nurkkauksen ikkunoiden äärestä, laitoin kännykän äänettömälle, nappasin hyllystä vanhan kasvion ja selailin sitä kaikessa rauhassa. Lukeminen on minulle tärkeä rentoutumistapa."
EI IHAN NAPPIIN:
"Halusin tallentaa tunnelman, jonka koin löytäessäni tämän rauhallisen lukusopin. Kun kirjaston saliin kävelee, näkee kauniit vanhat portaat, katot, krumeluurit verhot ja kauniisti maalatut seinät. Tässä yleiskuvassa kokemani tunnelma ei välity lainkaan. Kuva on liian laaja ja lukusoppeni hukkuu siihen.
On jännä, miten mieli prosessoi asioita. Kuvaa ottaessani en huomannut, että hyllyt häiritsevät minua. Se paljastui vasta katsoessani kuvaa. Myös roskakori rikkoo tunnelmaa. Yläreunassa olevan lampun olisi voinut rajata pois. Se kiinnittää turhaan huomion.
Vaikka kuvassa on vahva pakopiste ikkunaan, kuva on levoton. Vasemmassa reunassa katse kiinnittyy epämääräiseen hyllyyn. Ongelmana ovat myös eri sävyiset valot. On energiansäästölamppua, loistoputkia ja päivänvaloa. Jos olisin käyttänyt salamaa, se olisi valaissut vain etualan. Siinä olisi ollut yksi erivärinen lähde lisää. Ei haittaa, että ikkunoista tuleva valo on palanut puhki. Se voi olla myös tehokeino."
NÄIN ON HYVÄ:
"Tämä kuva tavoittaa minun hetkeni – juurihan istuin tämän pöydän ääressä. Näin rajaamalla upea kulmaus tulee vahvasti esiin. Ennen kuvan ottoa kiertelin ja katsoin lukusoppeani eri suunnista.
Vaihdoin pystykuvaan. Löysin vasemmalta sivulta kauniin kuvanottosuunnan. Hyödynsin hienoa luonnonvaloa, jota heijastuu myös lasioven läpi. Tämä yksityiskohta rakentaa tilaa ja tuo kuvaan syvyyttä entisestään – sekä kertoo, että tila jatkuu.
Zoomasin hieman – ja kuva rauhoittui. Laajakulmaefekti väheni – eli se, että edessä olevat asiat ovat tosi isoja ja takana olevat jäävät tosi pieniksi.
Somistin vähän. Lainasin ikkunalta maapalloa, laitoin sen pöydälle etualalle. Kuvaan tulee syvyyttä, kun etualalla on jokin esine.
Otin kuvan vähän matalammalta kuin missä normaalisti seison. Kameran ylös tai alas liikuttaminen tai sen kääntäminen vaikuttaa tosi voimakkaasti kuvakulmaan. Kokeile!
Tein saman vaakakuvana. Tässä näkyy taas klassinen kultainen leikkaus. Otin kuvan aavistuksen lähempää ja hiukan eri kuvakulmasta."
Näillä pärjäät jo pitkälle
- Laita kuvaan etualalle jotakin: kirja, kukka tai jokin esine. Ne tuovat kuvaan kolmiulotteisuutta.
- Muista katsoa, että horisontti on suorassa, ellet halua käyttää vinoa horisonttia tehokeinona. Tahaton vino horisontti saa huolimattoman ja keskeneräisen tunnelman aikaiseksi.
- Kännykkä on herkkä väline rajausta ajatellen. Kännykän kameroissa on raju laajakulma — pienellä ranteen käännöksellä kuvassa saattaakin olla 3/4 taivasta pienen häivähdyksen sijaan.
- Ja aina on hyvä muistaa: rajausta voi muuttaa omin jaloin. Eli sen sijaan, että näppäiset auton ikkunasta kuvan, nouse ja kävele muutama askel autosta poispäin ja nappaa näyttävä laaja kuva.
HUOM! Kännykällä kuvatessa syntyy myös ns. tynnyrivääristymää, mikä tarkoittaa, että kameran laajakulma vääntää linjoja. Jos sinulla on kuvankäsittelyohjelma, pystyt melko pienellä vaivalla viilaamaan linjat suoriksi. Se on digikuvauksen peruskauraa.
