Johtava psykologi Tuija Turunen: ”Kuviin sisältyy valtavia tunteita, joita on hyvä pysähtyä pohtimaan”
Valokuvien avulla rakennamme oman elämämme tarinaa, joka on psyykkisen tasapainon kannalta olennaisen tärkeä asia. ”Valokuva nostaa esiin elämän huippukohdat, joihin liittyviin tunnemuistoihin pystyy kuvan avulla palaamaan”, sanoo johtava psykologi Tuija Turunen.
Pöydällä on pino kuvia eri aikakausilta. Tuoreita lomakuvia viime kesältä, väreiltään jo vähän haalistuneita lapsuuden ajan kymppikuvia, vanhempien mustavalkoisia nuoruuskuvia ja isovanhempien valokuvaamossa otettuja jäykkiä potretteja. Useimmilla meillä on samanlainen kuvakavalkadi komeron kätköissä. Mitä ne kertovat, Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen?
”Valokuvat kertovat oman elämämme tarinaa, joka sijoittuu perheen ja suvun jatkumoon. Ihmisellä on luontainen tarve kertoa tarinoita, ja oman elämänkertomuksen rakentamisessa kuvat ovat äärimmäisen tärkeitä”, Turunen sanoo.
Kuvista voi nähdä kaikki tärkeimmät tapahtumat: lasten syntymät, naimisiinmenot, uudet kodit, kesämökit, lomamatkat. Ja myös hautajaiset, sillä surullistenkin rajapyykkien kuvaaminen on aina ollut tärkeää.
”Kuva nostaa esiin elämän merkkipaalut, joihin tiivistyy suuria tunteita. Niihin kuuluvat myös menetykset.”
Albumit muuttuivat kuvakirjoiksi
Kuvien ottamisen lisäksi on tärkeää, että kuvia valitaan ja järjestetään. Etenkin nykyelämän valtavasta kuvavirrasta valitaan merkittävät otokset, joita pidetään onnistuneina.
”Ihmisellä on yleensä sisäinen tarve kertoa ehjää tarinaa omasta elämästään. Siksi ei ole merkityksetöntä, mitä kuvia valitsemme talletettaviksi”, Tuija Turunen sanoo.
Valokuva-albumit ovat aina olleet arvokkaita, ainutlaatuisia esineitä. Myös digiaikana kuvat voi valikoida ja säilöä, ja albumit ovatkin tehneet paluun – tosin uudessa muodossa.
”Nykyisin painettavat kuvakirjat, -kalenterit ja muut kuvatuotteet ovat korvanneet perinteiset liimattavien kuvien albumit. Mutta sama tarve meillä on edelleen: kuvista valitaan parhaat ja ne talletetaan huolella, jotta niihin voi palata. Kuvien lehteily ja yhdessä katsominen ovat oman elämän sisäistä järjestämistä”, Turunen kertoo.
Valokuvat yhdistävät eri sukupolvet
Kuvia katsomalla voi palauttaa mieleen tunteet, jopa tuoksut, maut ja muut aistimukset, jotka kuvanottohetkellä olivat läsnä. Kuvat herättävät usein syviäkin tunteita vielä vuosien ja vuosikymmenien päästä. Valokuvan herättämien tunteiden skaala voi olla laaja, ja tätä voidaan hyödyntää myös terapeuttisessa työskentelyssä.
”Psykoterapiassa voidaan käydä läpi asiakkaan kuvia ja pohtia, mitä ne kertovat. Esimerkiksi se, miten lapsi on kuvattu vanhempiensa kanssa – onko sylissä, ja kenen sylissä – kertoo tärkeää tarinaa siitä, miten hän on lapsena tullut hoivatuksi. Tämä voi olla olennaista ihmisen elämäntarinan kannalta. Ja ihan meillä kaikilla kuviin sisältyy valtavan suuria tunnelatauksia, joita on hyvä joskus pysähtyä pohtimaan”, psykologi Tuija Turunen kertoo.
Hän muistuttaa, että kuvat siirtävät meille jokaiselle tärkeää tietoa sukupolvelta toiselle.
”Kun teini ja isoäiti katselevat yhdessä vanhaa albumia ja tunnistavat samoja kasvonpiirteitä eri sukupolvissa, siinä vaihdetaan merkityksellistä, eri sukupolvia yhdistävää tietoa. Joskus läheisten ihmisten välillä tapahtuu myös eräänlaista muistojen adoptointia: jokin tärkeä tapahtuma voi siirtyä ikään kuin yhteiseksi kokemukseksi, vaikka se ei alun perin ollutkaan.”
Omat kuvat tuovat kodintuntua sinnekin, missä sitä ei muuten olisi: esimerkiksi vanhukselle on hyvin tärkeää saada tuoda omat rakkaat kuvansa uuteen hoitopaikkaan. Kesken työpäivän on mukavaa vilkaista lasten kuvia työpöydällä. Ne auttavat pitämään mielessä kaiken sen, mikä elämässä on ollut ja on olennaisinta.