Jan Stenberg tilaa joka joulu joululahjaksi kymmenkunta Ifolorkirjaa

Lasten vuosi tallentuu kuvakirjaan lahjaksi läheisille

Pöydälle kaatunut maitolasi, pullataikinasta yhteen liimaantuneet sormet ja tukka pörrössä heränneet lapset. Arkiset hetket unohtuvat helposti, joten Jan Stenberg kokoaa juuri niistä välähdyksistä kuvakirjan isovanhemmille joka vuosi joululahjaksi.

Kymmenen vuotta sitten helsinkiläinen Jan Stenberg piti vaimonsa kanssa blogia kahden tyttärensä elämästä, jotta Hämeenlinnassa asuvat isovanhemmat näkisivät, mitä pienten lasten arjessa tapahtuu. Blogin kirjoittaminen päivittäin oli kuitenkin työlästä, ja siksi Stenberg päätti löytää toisen tavan kertoa sukulaisille lasten vuodesta.

– Teimme ensin ihan pienen kuvakirjan. Se oli helppo koota, ja sen selailusta tuli hyvä fiilis. Molemmat isovanhemmat innostuivat joululahjaksi saamastaan kirjasta.

Tuosta lähtien Stenberg on antanut joka vuosi kymmenkunta Ifolorin kuvakirjaa joululahjaksi isovanhemmille, sisarusten perheille, itselleen ja nykyään myös 11- ja 13-vuotiaille tyttärilleen. Kirjoissa on aina sama tarina. Ne kertovat kronologisesti lasten vuodesta.

– Hyvissä ajoin ennen joulua isovanhemmat soittavat ja muistuttavat, että olethan jo aloittanut kirjan tekemisen. He aidosti haluavat saada niitä. Onhan kuvissa jotain heille todella tärkeää: lapsenlapset, joiden päivittäisessä elämässä he eivät voi olla mukana. Isovanhemmat selaavat olohuoneen pöydälle ankkuroituneita kirjasia lähes päivittäin.

Stenberg on yllättynyt, kuinka tärkeitä kuvamuistot ovat myös lapsille.

– Muutama vuosi sitten annoin tyttärilleni omat kirjat. Kerran kuukaudessa yllätän heidät yhdessä katselemasta kirjoja huoneessaan: ”Ai niin toi oli se ja se, ja ai niin, muistatko kun oltiin tuolla!” Tyttöjen mielestä vanhimmat kirjat ovat kivoimpia. Ne ovat heille retki omaan varhaislapsuuteen.

Kodin siivoukseenkin kannattaa Stenbergeillä laskea vähintään tunnin nostalgialisä. Pölyjä pyyhkiessään perhe ei voi ikinä ohittaa kirjahyllyssä nököttäviä kuvakirjoja.

Tärkeintä on tunnelma

Stenberg ei stressaa kirjojen tekemisestä, vaikka yleensä työ tahtoo venähtää viime hetkille. Kahvin ja glögin voimalla tilaus Ifolorille lähtee yleensä viisi minuuttia ennen joululahjatilauksen määräaikaa. Hän kokoaa kuvista aina yhden kirjan, josta tilaa useamman kopion.

Ensin Stenberg käy läpi kaikki kuvat ja siirtää parhaat otokset yhteen kansioon tietokoneelle. Omalla ja vaimon kännykällä napattuja kuvia on paljon ja valinta vaikeaa. Kuvien selailussa vierähtää helposti kolmekin tuntia.

– Tykkään tehdä näitä kirjoja. Minulla on ikään kuin lupa katsella vuoden mittaan otettuja kuvia ja elää uudestaan sen tapahtumia. Hommassa tärkeintä ei ole vain lopputulos vaan myös itse tekeminen.

Jan Stenberg tekemässä kuvakirjaa
Kuvakirjaa tehdessä saan rauhassa miettiä kuluneen vuoden tapahtumia, Stenberg kertoo.

Stenberg tunnustaa, että hänelle tulee helposti myös syyllinen olo kuvia läppäriltä selatessa.

– En oikein edes tiedä, miksi tunnen syyllisyyttä. Perheen naiset ehkä luulevat, että olen piiloutunut koneen taakse tekemään töitä. Minusta kuvien katselu on kuitenkin mukavaa ajanvietettä. Se on täysin luvallista omaa aikaa, oikeastaan sangen vapauttavaa.

Kuvien valitseminen kirjoihin on nykyään aiempaa vaikeampaa myös sen takia, että kuvien pitää läpäistä tyttärien tiukka seula. Mustalle listalle päätyvät yleensä nolot ilmeet. Joistakin kuvista isä ja tytöt käyvät tiukkojakin neuvotteluja. Stenberg kuitenkin haluaa, että kirja on mallikaksikonkin mielestä kiva, joten hän antaa sisällön mielellään tyttärilleen hyväksyttäväksi ennen lopullista tilausta.

Stenbergille olennaista ovat muistot ja tapahtumat. Hän on itselleen armollinen. Vaikka kuvakirja ei olisikaan viimeisen päälle, on se kuitenkin tehty. Ja luonnollisesti sekin lämmittää, että lahjan saaja ilahtuu kuvista.

– Minua ei haittaa, että kaikki kuvat eivät ole ammattimaisia. Tunnelma ja sisältö ovat tärkeämpiä.

Kirjan varsinaiseen tekemiseen vierähtää Stenbergin mukaan toiset kolme tuntia. Hän sommittelee kuvat Ifolorin ilmaisella Designer-kirjaohjelmalla aikajärjestykseen. Valitsemaansa pohjaan hän kirjoittaa myös lyhyitä kuvatekstejä. Koska valkea sivupohja on hänestä tylsä, hän valitsee myös sivujen taustoiksi värikkäitä kuvia.

Joululahjakirjan malliksi Stenberg on valinnut Ifolorin useista eri vaihtoehdoista Spiral-kuvakirjan kierresidonnalla. Sellaisen sivuja on suvun vanhimmankin väen helppo avata ja käännellä.

Jan Stenberg tykkää, että kuvakirjoissa on paljon väriä.
Jan Stenberg tykkää, että kuvakirjoissa on paljon väriä.

Myös oma joulukortti

Vaikka arjessa Stenberg napsii kuvat pääosin kännykällä, ottaa hän vähintään joulun alla järjestelmäkameran esiin. Pian on taas edessä jokavuotinen taidehetki: perheen joulukortti.

– Otan joulukortteihin aina kuvan lapsista. Kerran vein ulos studiovalot ja rakensin jättiläislyhdyn, jonka tytöt sytyttivät jättiläistulitikulla. Toisena vuonna lapset makasivat lumessa päät vastakkain. Heidän pitkät, tuikuilla valaistut hiuksensa muodostivat sydämen. Valaistus oli upea!

Stenberg ei varsinaisesti googlaile joulukortti-ideoita vaan alitajuisesti poimii niitä netistä ja lehdistä.

– Vuoden mittaan saan muutamia oivalluksia joulukorttien teemasta. Yritän sitten epätoivoisesti muistella niitä joulun lähestyessä.

Tälle vuodelle Stenbergillä on joulupalloihin liittyvä kortti-idea, mutta hän ei ole siihen oikein tyytyväinen. Hän luottaa, että vielä se parempikin idea välähtää, kuten aina ennenkin.

Kuvakirja on rakkautta

Stenberg ei aina ole kamera kädessä, sillä hänestä kaikkia hetkiä ja tapahtumia ei tarvitse taltioida.

–Tiedättekö sen tunteen, kun on niin hauskaa, että unohtaa ottaa kuvia?

Vuosien takaisten kuvakirjojen selailu saa perheenisän joka tapauksessa hymyilemään lämpimästi.

– Nämä kirjat eivät ole mitään tyylinäytteitä. Nämä ovat rakkautta!

Stenberg ihmetteleekin, miksi kaikki eivät tallenna muistojansa kuvakirjoiksi. Jonkin muun lahjan antaminen isovanhemmille tuntuisi hölmöltä, koska heillä on jo kaikkea, mitä he tarvitsevat.

Hän epäilee, että jotkut voivat mieltää kirjojen tekemisen vaikeaksi. Mutta sellaista ei tarvitse pelätä.

– Olen auttanut appivanhempiani ja ystäviäni tekemään kirjoja, ja kaikilta se onnistuu. Muuta vaikeaa siinä ei ole kuin kuvien valinta.

Stenbergin ainoa vinkki kuvakirjojen kokoamiseen on: Älä jätä kesken!

– On mukavaa, kun voi kahdenkymmenenkin vuoden päästä katsella kirjoja ja muistaa pörrötukat ja pullatassut.

Tee oma kuvakirjasi!
 

Lue lisää