Kuvakirja lapsuusmuistoista
Kiireisessä lapsiperhearjessa voi tuntua, ettei kuvakirjan tekoon löydy aikaa, mutta se kannattaa. Valokuvat auttavat lasta muistamaan oman lapsuutensa.
– Otan paljon valokuvia, olen aina ollut se kaveriporukan ja perheen valokuvaaja. Esikoiseni Aadan vauvavuodesta minulla on melkein 15 000 valokuvaa, kertoo Marika Salomaa.
Esikoisen synnyttyä Salomaa teki paljon valokuvakirjoja eri teemoista: kastejuhlista, vauva-arjesta ja perheen matkoista. Kun kuopus Erin syntyi, kuvat jäivät tietokoneen uumeniin. Kahden lapsen arjessa kuvakirjojen tekemiselle ei enää löytynytkään aikaa.
– Tytöt täyttävät pian 3 ja 5 vuotta. Kotonamme vallitsee melkoinen hulina, Salomaa nauraa.
Vaikka kuvakirjat eivät olleet arjen prioriteettilistan ykkösenä, asia pyöri Salomaan mielessä. Eikä hän ollut yksin: aihe nousi esiin joka kerta, kun perheelliset ystävät tapasivat toisiaan.
– Kaikki tuntuivat pohtivan samaa, että eivät haluaisi omien kuvamuistojen olevan pelkästään tietokoneella.
Salomaa kirjoittaa perhe-elämästään blogia ja ottaa sitä varten valokuvia joka päivä. Juhlahetket tietysti kuvataan, mutta on tärkeää tallentaa myös arkisia hetkiä. Niiden kautta lapsi voi myöhemmin hahmottaa, millaista hänen elämänsä on ollut.
– Kun lapsi kasvaa, tietyt asiat unohtuvat. Kuvista näkee senkin, mitä ei itse muista. Ajattelen, että lapsillani on oikeus muistaa oma lapsuutensa.
Fyysisen kuvan taikaa
Fyysisissä valokuvissa on Salomaan mielestä tietynlainen oma taikansa. Perheessä kuvakirjoja katsellaan vieretysten sohvalla istuen ja jutellaan samalla. Valokuvat herättävät lapsissa kysymyksiä ja avaavat monenlaisia kiinnostavia keskusteluita.
– En usko, että katselisin kuvia lapsen kanssa samalla tavalla läppärin ääressä ja klikkailisin kuvia esiin tuhansien muiden joukosta. Siinä istuttaisiin niska jäykkänä ja varottaisiin koskemasta ruutuun, ettei tule sormenjälkiä. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin oikea kuvakirja.
Salomaa on teettänyt myös irrallisia valokuvia, joita tytöt saavat katsella omin päin. He muistavat selvästi paremmin sellaiset hetket, joista on valokuvia.
Salomaa ei myöskään usko, että nykyisen kaltainen digikuva tulee säilymään ikuisesti. Hänen vanhempansa menettivät neljän vuoden valokuvat rikkoutuneen ulkoisen kovalevyn mukana. Siksikin kuvat on säilöttävä muuallekin kuin digitaaliseen muotoon.
Kuvat kokoavat elämän yhteen
Kun perhe katseli yhdessä esikoisen Aadan vauvakuvakirjaa ja kuopus Erin kysyi, missä hänen vauvakuvansa ovat, Salomaa tunsi piston sydämessään. Hän päätti ryhdistäytyä ja koota tekemättä jääneet kuvakirjat. Erinin kastejuhlasta kertova kuvakirja tuli juuri valmiiksi.
Työn alla on monta muutakin kirjaa: esimerkiksi aakkoskirja kirjaimia parhaillaan opettelevalle Aadalle. Kirjassa on kuvia kullakin kirjaimella alkavista asioista. Perheessä askarrellaan paljon, ja aikaansaannoksia on kuvattu ja koottu kirjoihin. Siten ne säilyvät, vaikka itse työt hukkuisivat laatikoiden pohjille. Valokuvista tehdään myös kalentereita ja kutsukortteja.
– Hyödynnämme valokuvia tosi monipuolisesti arjessa. Kuvat ovat niin konkreettisia, että niiden avulla lapselle on helpompi kertoa asioista. Tietyllä tavalla ne kokoavat yhteen koko elämän ja palauttavat tärkeät hetket ja asiat mieleen
Marikan vinkit kuvakirjan tekoon
1. Tee päätös, että tänään minä aloitan. Älä mieti, osaatko – Ifolorin kuvakirjaohjelma on niin helppo, että pääset hommaan nopeasti kiinni.
2. Jos kuvia on ehtinyt kertyä paljon, laske rimaa. Joka ikistä kuvaa ei tarvitse muokata viimeisen päälle. Tärkeintä on, että tulee valmista.
3. Kuvakirjan teko ei yleensä kestä lopulta kovin kauaa aikaa. Kirjaa ei myöskään tarvitse tehdä yhdeltä istumalta, vaan voit tehdä sen pienemmissä osissa useana päivänä.
4. Muista, mitä varten teet kuvakirjaa: jotta voisit yhdessä lastesi kanssa nauttia kuvamuistoista.