Traktorimiehen syyskiireet -kuvakirjan kansi

Leena-mumma teki pienestä traktorimiehestä kuvakirjan – tärkeä muisto jälkipolvelle

Kirjoittaja ifolor,

Päällekkäin pinottuja paaleja, kellertävä viljapelto ja tietysti traktori! Kaksivuotias Juho seikkailee maalaismaisemassa isoäitinsä Leena Herttuan tekemässä kuvakirjassa. Traktorimiehen syyskiireet -teos ylsi finalistien joukkoon ifolorin Vuoden kuvakirja 2018 -kilpailussa.

Traktoreita rakastava Juho-poika on yksi Leena Herttuan neljästä lapsenlapsesta. Isoäiti kuvaa paljon lastensa ja lastenlapsiensa arkea.

Traktorimiehen syyskiireet -kirjaan Leena kokosi kuviaan Suomen kauniista maalaismaisemista sadonkorjuun aikaan: päällekkäin pinottuja paaleja, kellertävä viljapelto – ja pienen Juhon innostus puintireissulla.

Kuvakirja on mumman mielestä hieno tapa jättää jälkipolville muistoja lapsuusvuosista ja suvun vaiheista.

”Haluan antaa kirjan myöhemmin Juholle muistoksi hänen elämänsä ensimmäisistä vuosista ja touhuista meidän isovanhempien kanssa. Kaivamme kirjan hyllystä ja katselemme sitä yhdessä melkeinpä joka kerta, kun Juho tulee mummolavierailulle. Jo nyt huomaa, että kirja on hänelle tärkeä.”

Vielä toistaiseksi kuvakirjaa katsellaan siis mumman ja paapan sohvalla.

”Ajattelin, että niin kirja pysyy hyvässä kunnossa. Annan sen pojalle, kun hän vähän tuosta kasvaa.”

Traktorimiehen syyskiireet -kuvakirjan aukeama

Tallessa elämän tärkeimmät muistot

Kuvakirjojen teko on Leenalle harrastus, ja teoksia onkin kertynyt jo parikymmentä kappaletta.

”Olen tehnyt kuvakirjoja syntymäpäivä- tai eläkeläislahjoiksi ja omalle väelle lasten ja lastenlapsien lapsuudesta tähän päivään saakka. Matkoistakin olen koonnut kirjoja.”

Traktorimiehen syyskiireet -kuvakirjan idea sai alkunsa Juhon innostuksesta puimureihin ja traktoreihin. Kun Leena päätti osallistua sillä myös ifolorin kuvakirjakisaan, kirja syntyi lopulta viikossa, hieman ennen osallistumisajan umpeutumista.

”Juho on ollut innostunut puimureista ja traktoreista aivan pienestä pitäen. Puintireissulle pääsy on ollut hänelle suurta juhlaa, paalitkaan eivät ole jääneet huomaamatta.”

Valokuva-albumit vaihtuivat kuvakirjoihin

Itseään näpertelijäluonteeksi luonnehtiva Leena aloitti kuvausharrastuksen 1980-luvulla, ja hän muistelee pitäneensä jo teini-ikäisenä koulussa esitelmän kamerasta. Tuleva digiaika oli tuolloin vasta edessäpäin.

”Olen melkein aina kulkenut kameran mukanani ja kuvannut omaksi ilokseni. Olen toki ottanut valokuvia pyydettäessä myös juhlissa, mutta muuten en juuri suunnittele kuvaamistani etukäteen.”

Vielä vuosikymmeniä sitten Leena täytti ahkerasti pahvisia valokuva-albumeita filmirullista teettämillään valokuvilla. Kun nyt jo aikuisikään ehtineet lapset syntyivät, Leena kokosi jokaiselle oman kuva-albumin yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi. Myöhemmin myös lasten urheiluharrastuksista syntyi kuva- ja leikekirjoja.

”Onneksi olen ymmärtänyt laittaa kuvien yhteyteen päivämäärät. Albumeista ja kuvakirjoista on ollut mukava käydä tarkistamassa asioita menneiltä vuosikymmeniltä.”

Viime vuosien aikana Leenan pieni digipokkari on vaihtunut digitaaliseen järjestelmäkameraan ja kännykkäkameraan sekä valokuva-albumit kuvakirjoihin. Kuvia ihastellaan yhdessä perheenjäsenten kanssa. Myös niiden ottaminen on Leenasta mukavaa, ja samaa mieltä on Juho, joka pääsi sadonkorjuun aikaan istumaan ja poseeraamaan ”prym prymi aan” hyttiin.

”Juholle prym prymi aa tarkoittaa meidän traktoria. Kyllä siellä ratti pyöri ja oli hauskaa.”

Muiden kuvakirjakilpailun finalistien hienot teokset löytyvät täältä »

Lue lisää