Nukkumaanmenokirja helpottaa lasten iltatoimia

Kuvakirja lapsen iltarutiineista on paitsi kätevä arjen apu, myös tärkeä muisto omasta elämästä.

Jokainen pienten lasten vanhempi tietää, että nukkumaanmeno voi toisinaan olla aikamoista hulinaa. Helsinkiläinen Sofia-Charlotta Kakko keksi asiaan nokkelan apukeinon: hän teki kahdelle lapselleen oman nukkumaanmenokirjan. Kirja kertoo kuvien ja lyhyiden lauseiden avulla, mitä illalla pitää tehdä ennen unten maille siirtymistä.

Idean kirjaan Sofia sai siskoltaan, joka oli koonnut kuvia lastensa iltatoimista tauluksi. Lapset kaipaavat rutiineja, ja kuvat auttavat hahmottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Alkuperäinen ajatus olikin lukea kirjaa ennen iltatoimien aloittamista, jolloin kirja auttaisi lasta valmistautumaan nukkumaanmenoon. Kirjasta on kuitenkin tullut perheessä iltasatu.

– Luimme nukkumaanmenokirjan heti päivällä, kun posti toi sen. 4-vuotias Jami kysyi, voidaanko lukea se myös iltasaduksi. Niinpä olemme lukeneet sen myös iltasatuna joka ilta, Sofia kertoo.

– Nykyään iltatoimet sujuvat meillä jo ihan sutjakasti, joten kirjan tehtävänä on olla sellainen kiva juttu, joka odottaa iltatoimien jälkeen. Molemmat lapset ovat ihan innoissaan, kun luemme joka ilta ensin tämän kirjan ja sitten vielä jonkin muun iltasadun.

Kirjan kuvat on otettu aidoissa tilanteissa iltatoimien lomassa. Sofia ajoitti kuvaamisen muutamalle eri illalle, jotta kuvista tulisi mahdollisimman luonnollisia ja jotta koko ilta ei menisi kuvien ottamiseen.

– Valitsin sellaiset illat, että lapset olivat hyvällä tuulella, Sofia nauraa.

Kuvaaminen oli lasten mielestä hauskaa, vaikka he eivät vielä kuvausvaiheessa tienneet, mitä varten kuvia otetaan. Perheen värikäs koti ja lasten värikkäät vaatteet tekevät kirjasta iloisen ja elävän näköisen.

Kirja on myös hauskaa arjen tallentamista.

–Kun lapset tästä vähän kasvavat, heidän on mukava katsella, millaista elämä oli pienempänä. Tämä on ensimmäinen kirja, jossa lapset itse esiintyvät. Se on heille todella hieno asia, sillä he tykkäävät muutenkin katsella omia kuviaan ja käydä niiden kautta läpi muistojaan.

Esimerkiksi yhdessä kirjan kuvista 2-vuotias Lumi menee omaan sänkyynsä ja vilkuttaa. Sille kuvalle vilkutetaan aina kirjaa luettaessa.

Kirja auttaa myös Lumin puhumaan opettelussa, kun kirjaa luettaessa sanotaan yhdessä ääneen, mitä missäkin kuvassa tapahtuu.

– Kaiken kaikkiaan kirjan lukemisesta on tullut meille miellyttävä yhteinen hetki. Olen hirmu tyytyväinen, että teimme kirjan. Myös ystäväni, joille olen kertonut tästä, ovat heti innostuneet ja aikovat tehdä samanlaisen omien lastensa kanssa.