Lämmin elämänohjekirja lahjaksi

"Koska Elli oli ensimmäinen lapsi, minulla oli hurjasti aikaa pusata hänelle albumeita. Tein niitä kuusi ensimmäisen puolen vuoden aikana. Sen jälkeen tahti vähän rauhoittui, mutta esikouluikään asti liimasin kuuliaisesti kuvia albumiin. Jokainen ensimmäinen asia – hammas, hymy ja perunan syönti – on taltioitu. Pikkusisko Siirin albumi onkin sitten laihempi.

Päiväkirjani ensimmäinen merkintä on kirjoitettu 20. maaliskuuta 1996. Raskaustesti oli edellisenä iltana näyttänyt positiivista. Kirjoitin tuntemuksiani raskausajalta ja jatkoin Ellin syntymän jälkeen vuoden verran. Sitten tahti harveni. Pisin tauko on viisi vuotta: Ellin vuodet 13–vuotiaasta täysi-ikäiseksi. Nyt oli todellakin aika koota kuvat ja ajatukset yksiin kansiin.

Hämmästyin, kuinka nopeasti kuvakirjanteko sujui. Kahlasin läpi ison määrän valokuva-albumeita. Löysin monia unohtuneita kuvia ja upeita hetkiä! Oli ihana huomata, kuinka paljon rakkautta kuvissa näkyykään: tytöt samanlaisissa yökkäreissä, Elli isänsä kanssa kalassa, koko suku samoilla portailla. Näkyy niissä kuvissa minuakin. Näen pelottavan nuoren, hoikan, rentoutuneen ja iloisen näköisen naisen. Herranjestas! Olen ollut tosi hyvännäköinen, ajattelen nyt. Saman näen puolisosta. Pohdin, miten noin nuori mies voi olla isä. Hän oli kuitenkin jo 30, kun Elli syntyi.

Tässä Ellille tekemässäni kirjassa jatkan isäni perinnettä. Isä pitää kaikissa perhejuhlissa päivänsankarille puheen ja listaa, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Tapa syntyi, kun veljeni tivasi pienenä, mikä elämässä on tärkeintä – ja isä kertoi. Nyt minä listaan Ellille elämän tärkeitä asioita. Iso osa niistä on samoja kuin isäni listassa. Asia numero yksi on oma perhe. Myös ystävät ovat tärkeitä. Häissäni isä muistutti, että suhde puolisoon on tärkeä, sanoipa muu maailma mitä tahansa. Rakkaus rakennetaan itse.

Aikoinani päätin, että jos vain voin tehdä jotain tyttölasten itsetunnolle, niin teen. Muistan aina kehua, kuinka kauniita ne ovat ja kuinka ylpeä olen siitä, mitä tahansa he tekevät. Toivon, että he hakevat kauneutta ennemminkin siitä, että näyttävät reippailta, iloisilta ja aurinkoisilta kuin perinteisistä kauneuden määritelmistä.

Viime aikoina olen pohtinut, miten saisin 18-vuotiaan miettimään ammatinvalintaa syvällisesti. Että hän osaisi pohtia, miten haluaa kolmekymppisenä päivänsä viettää: haluaako hän istua toimistossa, olla ulkona tai ihmisten parissa? Haluaako pukeutua pukuun vai verkkareihin? Minusta olisi hienoa, että nuoret eivät miettisi menevätkö kauppakorkeakouluun vai oikeustieteelliseen vaan sitä, mitkä asiat ovat heille oikeasti tärkeitä: kirjat, maailmanparantaminen vai numerot? Elli ilmoitti jo neljävuotiaana, että haluaa lastentarhanopettajaksi. Ja on yhä samaa mieltä.

Ehkä isoin elämänohjeeni tässä kirjassa Ellille nyt onkin, että tee ja kokeile. Älä pelkää mitään. Usko itseesi. Jos joku asia kiinnostaa, älä epäröi ryhtyä siihen. Ei myöskään haittaa yhtään, vaikka muutaman kerran vaihtaisi suuntaa. Mihinkään ei ole mitään kiirettä. Jos on kipinä johonkin, ei anna sen sammua, vaikka katselisikin vähän aikaa maailmaa."