Perhe pyöräilylomalla: ”Otamme matkoilla sata kuvaa päivässä”
Kolmihenkinen Kissaniityn perhe käy pyöräilylomilla joka kesä. Kamera räpsyy tiuhaan tien päällä, kun Timo Kissaniitty taltioi perheen lomaelämyksiä.
"Parasta on vapaus, on the road -fiilis. Pyöräillessä on heti osa ympäröivää luontoa. Kun haistamme ahomansikat, pysähdymme syömään niitä. Joskus kettu juoksee tien yli tai saamme ihastella taivaalla liitävää merikotkaa. Komean maiseman nähdessämme pysähdymme ja otamme valokuvia. Luonnon tuoksut, äänet ja hyvin rullaava pyörä – se on täydellinen yhdistelmä."
Näin kuvailee kesäreissujaan helsinkiläinen yrittäjäpari Timo ja Milla Kissaniitty, joka on tehnyt pyöräilylomia yli kymmenen vuoden ajan.
Aluksi perheen matkat suuntautuivat lähelle, kuten Hankoon, ja kestivät muutamia päiviä. Alla olivat perinteiset mummo- ja pappapyörät. Teltta ja muut tavarat kulkivat sivulaukuissa. Kahdeksan vuotta sitten Kissaniityt ostivat ensimmäiset nojapyöränsä.
"Harrastuksemme nousi uudelle tasolle. Nojapyörissä istutaan kuin nojatuolissa, jalat edessä. Polkeminen on mukavampaa ja kevyempää, kun ilmanvastus on pienempi. Paikat eivät väsy niin kuin tavallisella pyörällä", Timo kertoo.
Nykyisin perheen pyöräilylomat kestävät viikosta kahteen. Yhdessä on poljettu Etelä-Suomen kauneimmissa perinnemaisemissa ja nähty Pohjois-Viron rantatöyräiden valkoiset kalkkikivikalliot. Reissuilla viihtyy myös perheen 11-vuotias Mesi-tytär, jolle on hankittu oma aikuisten pyörään kiinnitettävä peräpyörä.
Lomilla koetut elämykset ja muistot jäävät elämään valokuvissa.
"Otan matkoilla noin sata kuvaa päivässä. Rakastan luontoa ja olen kiinnostunut pienistä yksityiskohdista, kuten hyönteisistä tai sammaleista ja jäkälistä. Pyrin siihen, etten ottaisi kaikkein kliseisimpiä kuvia. Kuvan pitää olla kaunis, että se pääsee seulani läpi", Timo sanoo.
Vedenalaisia kuvia ja vaihtuvia kameroita
Vuosia digikuvausta harrastanut Timo hankki viime syksynä uuden kameran, Canonin G16:n, jossa on hänen kaipaamansa HDR-toiminto. Sillä saa otettua peräjälkeen monta kuvaa ja toiminto yhdistää ne yhdeksi kuvaksi, jonka sävyalue on laajempi kuin mitä yhdellä valotuksella voi saada aikaan.
Timo kuljettaa aina märkäpukua myös pyöräilyreissuillaan mukanaan. Perhe valitsee reitit niin, että he voivat yöpyä meren tai järven rannalla.
"Vesi on ihan ehdoton, jotta pääsemme uimaan ja peseytymään hikisen päivän päätteeksi", Milla sanoo.
Vuosien myötä tavaran määrä pyöräreissuilla on paisunut.
"Jos aluksi pärjäsimme teltalla, makuualustoilla ja kaasukeittimellä, niin nyt kuljetettavaa on jo peräkärryllinen. Pelkästään sukelluskamani painavat paljon, mukana on yhdeksän kiloa lyijyä", Timo kertoo.
Timo ja Milla ovat kiertäneet maailmaa Malediiveja ja Intiaa myöten, mutta he kannustavat kaikkia tutustumaan myös lähiseutunsa nähtävyyksiin.
"Suomessa on mahtavia luonnonhelmiä, todella kuvaamisen arvoisia paikkoja. Olemme ihastuneet etenkin Hämeen järviylänköön ja Lopen alueeseen. Historiallinen Hämeen Härkätie on ihana, mutta aika mäkinen pyöräilijälle.
Pohjois-Viron rannikko ja Saarenmaan ja Hiidenmaan saaret ovat suosikkejamme. Virossa rantoja ei ole rakennettu täyteen, vaan sieltä löytyy aina rauhallinen telttapaikka. Parasta siellä on rehevä luonto ja täydellinen hiljaisuus: emme ole nähneet missään muualla yhtä paljon kettuja ja merikotkia. Eikä kukaan huudata vesijettiä vieressä."
Timo Kissaniityn 5 kuvausvinkkiä:
1. Poista huonot kuvat heti Kuvaan paljon reissuillamme, minulla on tietokoneellani 48 000 kuvaa. Tärkein vinkkini on, että huonot ja epäskarpit kuvat kannattaa poistaa kamerasta jo lomalla. Itse tuhoan huonot kuvat aina päivän päätteeksi. Karsimisvaihe helpottaa kuvien käsittelyä myöhemmin, kun mukana ei ole jokaista tärähtänyttä ruutua.
2. Yksi kohde, vain muutama ruutu Vaikka ihmisillä on nykyisin digikamerat, eikä filmiä tarvitse enää säästää, niin vähemmän on enemmän. Muutama ruutu yhdestä kohteesta riittää, kameran ei tarvitse antaa laulaa sarjatulella. Koitan pitää itseni kurissa, etten ottaisi montaakymmentä kuvaa yhdestä aiheesta. Se on turhaa, sillä harvoin kuvista tulee sillä tavalla parempia.
3. Kuvakirja voittaa tietokoneen ruudun Olen tehnyt kaksi ifolorin kuvakirjaa: sukelluslomaltamme Punaiselta mereltä ja Intian-matkaltamme. Seuraavaksi voisin koota kirjan Suomen tai Viron luonnosta. Suosittelen kuvakirjojen tekoa, sillä kirjaa on mukava selata jälkeenpäin. Totuus on, ettei lomakuvia tule katseltua varta vasten tietokoneen ruudulta. Eihän sitä myöhemmin enää edes muista, millaisia kuvia missäkin kansiossa on!
4. Valitse rajattu aihe Kuvakirjojen teko on helppoa, kun ensin mietit, millaisen kirjan haluat. Olen lähtenyt aina liikkeelle rajatusta teemasta. Niitä ovat olleet korallit tai vaikkapa oma näkemykseni Intiasta. En ole halunnut kuvakirjoihin itseäni tai perhettäni. Ehkä teen joskus Mesi-tyttärelleni kirjan hänen lapsuudestaan.
5. Suosin isoja kuvapintoja ilman tekstiä Vähemmän on enemmän -filosofiani pätee myös kuvakirjoissa. Olen sijoittanut kuvat jämäkän mustalle pohjalle ilman tekstiä. En ole halunnut kirjoittaa kuvien viereen itsestäänselvyyksiä, ja tekstittömyys on myös tyyliseikka. Matkakohde ja aihe on mainittu alussa ja se riittää. Suosin isoja kuvapintoja, sillä kuvat saavat puhua puolestaan. Yleensä laitan sivulle yhden kuvan, maksimissaan kaksi. Mietin tarkkaan myös sommittelua: saman sävyiset ja aiheiset kuvat pääsevät vierekkäin. Aukeamien pitää näyttää miellyttäviltä eikä sillisalaatilta.